Kaamos

Nyt syksyn tuodessa kaamoksen mukanaan, mieleni on lähtenyt valetelemaan taas yksinäisille vuorille. Tuntuu että tänä vuonna kaamos iskee astetta kovemmin, sillä vuosi sitten kun tulin takaisin Suomeen joulukuussa, lunta oli jo maassa ja olin ehtinyt imeä koko syksyn d-vitamiinia itseeni.

Ulkona on kylmä, ei tee yhtään mieli lähteä lenkkeilemään, ja sisällä on niin mukava köllötellä popparipussin kanssa. Myös elintaso on laskenut, sillä aikaisempaan palkkaan verrattuna opintotuki lainankin kanssa tuntuu kituuttamiselta. Koululounas onneksi on monipuolinen, mutta kotiin tullessa pitäisikin luoda terveellinen, täyttävä ja suhteellisen helppo ruoka. Tämän myötä olenkin luentojen jälkeen istahtanut vain kotisohvalle ja syönyt mitä sattuu. Nyt kun olen vielä siirtänyt kursseja kesälle, että ehdin olla pennun kanssa mahdollisimman paljon ja opettaa sitä, ei tule koulussakaan käytyä syömässä. Joten energiansaanti on lähinnä hiilareita, ja proteiineja soijarouheesta tai nauta-sika-jauhelihasta. 

Kesällä noudatin terveellistä ruokavaliota, liikuin vähintään kaksi kertaa viikossa ja pysyin muutenkin virkeämpänä. Ajattelin koota tähän pienen suunnitelman, kuinka kaamoksesta voi selvitä terveellisin keinoin, ja vielä opiskelijabudjetilla!

1. Vitamiinit

Itse olen kaamokselle ostanut bioteekin vahvan D-vitaamini-purkin. Nykysuosituksen mukaan aikuisen D-vitamiinintarve on 7,5 mikrogrammaa päivässä. Kyseisessä purkissa on 10 mikrogrammaa, joten se riittää takaamaan aikuisen päiväsaannin. Tämän lisäksi imen C-vitamiinia Beroccan muodossa, magnesiumia jossa on B-vitamiinia lisänä, sekä Omega-3:sta, josta löytyy loput tarvittavat vitamiinit.

2. Päivänvalossa ulkoilu

Helgan kanssa on tullut ulkoiltua enemmän kuin alkusyksystä ennen tätä koirulia. Puolen tunnin välein pissalla käynti on tuottanut todella paljon hyötyliikuntaa ja samalla on saanut nauttia raittiista ilmasta ja päivänvalosta.

3. Kirkasvalolamppu

Ostin tämän herätyskellon kaksi vuotta sitten, ja olen käyttänyt sitä vuoden ympäri. Heräämisestä tulee helpompaa, kun valo lisääntyy pikkuhiljaa huoneeseen tämän kapistuksen kautta. Kun kello on 7.30, alkaa lintujen laulu ja metsän humina. Ei ole raikkaampaa tapaa herätä! Joskus jos on ollut todella sumuinen ja valoton päivä ulkona, istun silmät kiinni lampun edessä hetken. Kaikki keinot käyttöön siis kaamosmasennusta vastaan!

4. Siisti koti

Puhtaassa ympäristössä on helpompi hengittää ja se ennaltaehkäisee stressiä. Ei luulisi että 44 neliön asuntoa olisi raskasta pitää siistinä, mutta kun kaksi ihmistä jättää pari vaatekappaletta penkille ja toiset pari sohvalle, alkaa koti muuttua kaaosmaiseksi. Meidän keittiö on yksi murheenkryyni sen pienen koon ja tiskikoneettomuuden vuoksi. Onneksi meidän riiviö ei ole tehnyt tuhoa muuten kuin repimällä mattoja ja lelujansa.

5. Musiikki

Joskus saattaa väistämättä tulla eteen huono päivä, kun mikään ei onnistu, kaikki masentaa ja elämä tuntuu merkityksettömältä. Tee pahan päivän varalle positiivisen musiikin lista. Normaalisti kuuntelisin raskaampaa musiikkia, mutta joskus positiivinen musiikki on vain pakollinen tarve. Tässä pieni listaus omia positiivisia suosikkeja:


Uptown Funk - Mark Ronson ja Bruno Mars (MUISTA TANSSIA!!!)
Single Ladies - Beyonce
Hubba Bubba - Teflon Brothers ja Ressu Redford ja Heavyweight
All Good Everything - Cheek
Morsian - Lauri Tähkä
Kun Kanye Kanyee - Sanni ja Cheek
Söpö - Hank Solo
Pulp Fiction - Haloo Helsinki
Don't Stop Me Now - Queen
Sugar - Maroon 5
Mitäpä Jos - Samuli Putro
Cinema - Benny Benassi ja Gary Go
Shut Up and Dance - Walk The Moon
Leijonakuningas - Ellinoora
Paluu Tulevaisuuteen - JVG


Jos nämä eivät vielä auta, muista jutella jos tulee huonoja fiiliksiä. Luottoystävä, vanhemmat tai vaikka koira. Ei väliä, kunhan purat juttuja ja puhut. Tee asioita mitä rakastat, ja vaikka joku aamu tekisikin mieli vain jäädä sängynpohjalle ja syödä popcornia, nosta se peba sieltä ylös ja tee vaikka pannaria ja pese pyykkiä.

Isänpäivää

Meillä vietettiin sunnuntaina isänpäivää poikaystävän vanhemmilla. Tänään sitten töiden jälkeen isä kävi kakkukahveilla, vaikka kakkuni ei ihan ollut sellainen kuin sen alunperin piti olla.

Lainasin reseptiä Monalisan kakut-blogista, ja alkuperäinen suunnitelma oli siis naked cake.

Loppujen lopuksi pohjani lässähti ja siitä tuli niin tuhdin suklainen, että päätin tehdä suklaavaahdon vielä päälle. Koristelussa tulikin sitten kiire, joten laitoin suklaata vain miten sattuu tuohon päälle. Taiteilijamaista kuulemma. Mutta maistui paremmalle kuin näyttää, onneksi!

Helga odotti ruokaansa puoli tuntia yliajan, kunnes tajuttiin että olisi ruoan paikka. Niin kiltti pikku corgi! Kasvaakin niin kovaa vauhtia, viikko sitten oli ihan pörröinen minikoira, mutta jo nyt on kuono ja korvat kasvaneet.

Tässä vielä meidän isänpäiväpöytää. Kuten sanoin, kiire tuli..

Minusta

Kuka on Miia?

Heippa! Olen siis 22v korkeakouluopiskelija Oulun korkeuksilta. Matkustelen, opiskelen, kasvatan (tai ainakin yritän) tuommoista pientä corgipalleroa, sisustan ja teen ruokaa. Valokuvat ovat nyt vähän mitä on vielä näin uuden blogin alussa, sillä möin järjestelmäkamerani ja nyt yritän etsiä sellaista puhelinta, joka hoitaisi tarpeeksi laadukkaat kuvat tätä harrastusta varten.

Valmistuin lukiosta vuonna 2013, jota seurasi kolme vauhdikasta vuotta töitä tehden ja reissaillen. Palkastani en kuitenkaan koskaan säästöön mitään saanut, sillä kaikki rahat menivät matkailuun. Tuona aikana tuli käytyä Antalyassa, Lontoossa, New Yorkissa, Korfulla, ja Australian itärannikolla. Australiassa olin vähän päälle viisi kuukautta, jonka jälkeen tein töitä kaupalla. Matkailuhaaveita on varmasti jatkossakin ja niitä on tulossa, mutta saimme meille perheenlisäystä pienen corgitytön myötä, joten voi olla, että aika paljon täällä nähdäänkin tuota ketun näköistä koirulia.

Salikortti minulta myös löytyy, mutta olen aikalailla kausimotivoituva ihminen. Joskus käyn treenaamassa kolme tai neljäkin kertaa viikossa, ja joskus on kolmen viikon tauko. Tätä blogiakin kirjoittelen aikalailla varmaan yleensä silloin, kun pitäisi olla tekemässä jotain koulujuttuja, kuten tällä hetkellä pitäisi olla nokka kiinni oppimispäiväkirjan viimeistelyssä.

Minut löytää helposti instagramista @miiukka ja Helgan @helgathecorgi. 

Roadtrip from Brisbane to Sydney

Auppariperheeni luokse tuli heidän Amerikan ystävänsä viikkoa ennen meidän roadtrippiä. Ennen sitä perheen äiti päätti, että koko tila pitää puunata parhaaseen kuntoonsa, talot siivota ja maalata ja kukat istutettava.

Kun odotetut vieraat saapuivat, arki oli yhtä juhlaa ja perheen jyrkästi ulospäin näkyvä stressi alkoi helpottaa. Kiertelimme näyttämässä jenkkiperheen pojalle paikkoja ympäri Brisbanea. Viimeisenä iltanani pidettiin minun läksiäiset jonne kutsuttiin perheen ystäviä ja sukulaisia. Grillailun ja itkujen lomassa olin myös helpottunut sillä tuleva roadtrip oli minulle loma jossa perheen isä esitteli paikkoja kuin henkilökohtainen opas. Tässä kuvia siitä viikosta ennen kuin selitän enemmän matkaan lähtemisestä:

Meduusa! En uskaltanut koskea mutta kuva piti saada!

 Mun koppero mäen päällä

 Lady

 Tuolileikkiä kanojen kanssa (high-tea-party)

 Manmade-laguuni keskellä Brisbanea

 Maailman rumin lintu

Lisää uutta perspektiiviä Brisbaneen.. kiinalaisten rakennuttama kappeli aivan maailmanympyrän alla.

 South Bankin markkinoiden keskellä kadun risteyksessä majaili tällainen patsas korkeuksissa.

 Typpijäätelöä.. tämän puljun jälkeisellä kuvalla todistettiin lasten kanssa myös huumekauppaa. Keskellä väenpaljoutta ihmisten loma-aikaan..

 Manmade laguunit yöaikaan

 Brisbane lookout

 Dusty. En voi olla ikävöimättä tätä herraa. Aivan uskomaton tyyppi.

Läksärit.. nyyh

Meidän inside-biisi. Breakfast at Tiffany's. Huikeeta hymistä tuota yömyöhään.

Aamulla ei ollut edes krapulaa, oli vain into ja itku; farmitytöille piti sanoa hyvästit siihen saakka että tulevat Saksaan Octoberfesteille, ja into kun vihdoin pääsee liikkeelle, ja askeleen lähemmäksi kotia.

 Kerrankin katkarapu ei tarkoita pientä..

 The big banana-statue Coffs Harbourilla

 Suklaapäällysteinen jääbansku. Ikeniin kävi kivasti kipiää ku ei tuota oikein voi imeskellä..

 Tää on paikka jossain Big Bananan ja South West Rockin välillä..

 South West Rock!

 Meidän hotelli South West Bankissa. Ihana toooodella vanha paikka. <3

 Vanha naisvankila. Tänne tuotiin Saksasta vangit. Australiaan. Saksasta..

 Harvinaisempi kenguru, ei yleensä tule noinkaan lähelle ihmistä kuulemma.

 Meidän keskiaikainen yöpymispaikka vuoristossa.

 Turistibongausta

 Suolakiven ihmettelyä, oikiasti siistiä! Ihan niinkuin ois kuu kädessä

Anthonyn kanssa tippukiviluolassa! Mun ihme ilmeet taas, oli pakko vähän sensuroida!

Ja matka jatkuu.. kohti Blue Mountainsia! (Siis mää en ymmärrä miks tää ei siirry vasempaan reunaan, anteeks vaan :D)

 

Aboriginaali maalineen kaikkineen!

 Seuraavan aamun aamupalaa, matkalla Sydneyyn

 Tässä vaiheessa pompin autossa malttamattomana koska siellä se on!!

 Marimekko heti Louis Vuittonin vieressä. Good job Marimekko!

 Täsä mää oon. Hirviä kuva mutta oisittepa nähny ne muut..

 Salted caramel smoothie. Oli taivaallista. Todella. Taivaallista.

 Manly beach ja pari muuta ihmistä mun lisäks..

 Illalliseks simpukoita. Nami!

Kuinka ilonen ihminen voi olla!

 Viimeisen illan kunniaksi Elephant Backbackerista 2 dollarin valkkaria motiin ja viimeisen illan kävelyretkelle...

Sydneyssä oli tuolloin valofestivaalit ja jouluun oli panostettu tässä kaupungissa pikkusen enemmän kuin Oulussa.

Viimeinen ilta Sydneyssä ja koko Australiassa!


Täytyy sanoa että vaikka tein töitä ihan hemmetin paljon enemmän kuin mitä alunperin oli tiedossa (mitä en uskaltanut kirjoittaa blogiin aiemmin koska tiesin perheen lukevan tätä sanasta sanaan ja käytiin läpi mun kirjoitukset joka ilta ettei niistä tule negatiivista sanottavaa), en olisi ikinä uskonut että mun psyyke kestää parhaimmillaan 6-20 päiviä. Silti rankkojen aikojen, farmityttöjen selkään puukottamisen ja monen monen muun takapakin jälkeen tiedän että olen kestänyt sen kuin aikuinen, hoitanut oman osuuteni nappiin ja kuitenkin saanut hienon kokemuksen Australiasta.

Toisinaan olen pohtinut sitä, että olisinko viihtynyt Australiassa pitempään, jos olisin valinnut normaalin kaupunkiperheen, mutta toisaalta taas en olisi saanut kaikkea tätä kokemusta mitä sain auttaessani sikaa synnyttämään tai auttaessa teurastajaa teurastamaan niitä.

Kannattaa lähteä Australiaan, tai minne vaan sun veri vetää. Voin sanoa että tulee ikimuistoinen matka ja sun elämänkatsomus laajentuu.

Seuraavaan postaukseen tuleekin ihan erilaista pontea kuin mitä tässä tähän mennessä. Siihen asti!

xx
Miia